ru•no•kas

  • runot
  • sivuoireita
  • valokuvat
  • minusta

ru•no•kas

  • runot
  • sivuoireita
  • valokuvat
  • minusta

    Odotus

    Tänä iltana

    taivas kotimaan

    hehkuu

    kuin tyttärensä sydän.

    Mistä löysitkään

    nuo värit lempeät?

    Kuinka maalasit

    minun mietteeni pilviin?

    Riisuit puusi,

    jotta osaisin kaivata

    välkkyvää peitettäsi,

    varpusta pulleaa.

    Koodaaja

    (Kokoelmasta Olennot, 2020)

    Sanoin rakkaudelle: 

    Ota käteni. 

    Se vastasi: 

    Olen kone. 

    Olen vain numerosarjoja, 

    jotka halkovat ilmaa 

    kohtaamatta sinua. 

    Pyysin rakkautta: 

    Ota lämpöni. 

    Se vastasi: 

    En tunne. 

    Olen vain kaltevia pintoja, 

    jotka lepäävät rinnallasi 

    päästämättä läpi. 

    Rukoilin rakkautta: 

    Ota elämäni. 

    Se vastasi: 

    Ctrl+Z 

    Ctrl+C 

    Ctrl+V. 

    Jackien jakkupuku

    Tunsin tytön nimeltä Jackie.

    Hän puhui, liikkui,

    kuin Kennedy.

    Hänen sormuksensa oli maksanut

    kolmen kuukauden palkan,

    kaksi elämää.

    Hän astui vaa'alta vaatteisiinsa,

    jotka mahtuivat

    heidän kulmatoimistoihinsa.

    Kuiskaaja

    (Kokoelmasta Olennot, 2020)

    Vedän paperille viivan, 

    sanan, 

    sydämen.

    Pelkoni ja hellyyteni 

    saat sinä 

    salatut.

    Kaikki päiväni, 

    joita vieraiden puheet 

    eivät minulta varasta, 

    joita heidän hajuvetensä 

    eivät tahraa, 

    annan sinulle. 

    Kun ajaudumme nurkkaan, 

    kun vasara lähestyy, 

    peitän silmäsi, sinä korvani,

    jotten minä kuule loppua.

    Pelkoni ja hellyyteni 

    saat sinä 

    salatut. 

Kaikki oikeudet pidätetty | Jessi Aaltonen © 2025