Tänä iltana

taivas kotimaan

hehkuu

kuin tyttärensä sydän.

Mistä löysitkään

nuo värit lempeät?

Kuinka maalasit

minun mietteeni pilviin?

Riisuit puusi,

jotta osaisin kaivata

välkkyvää peitettäsi,

varpusta pulleaa.

(Kokoelmasta Olennot, 2020)

Sanoin rakkaudelle: 

Ota käteni. 

Se vastasi: 

Olen kone. 

Olen vain numerosarjoja, 

jotka halkovat ilmaa 

kohtaamatta sinua. 

Pyysin rakkautta: 

Ota lämpöni. 

Se vastasi: 

En tunne. 

Olen vain kaltevia pintoja, 

jotka lepäävät rinnallasi 

päästämättä läpi. 

Rukoilin rakkautta: 

Ota elämäni. 

Se vastasi: 

Ctrl+Z 

Ctrl+C 

Ctrl+V. 

Tunsin tytön nimeltä Jackie.

Hän puhui, liikkui,

kuin Kennedy.

Hänen sormuksensa oli maksanut

kolmen kuukauden palkan,

kaksi elämää.

Hän astui vaa’alta vaatteisiinsa,

jotka mahtuivat

heidän kulmatoimistoihinsa.

(Kokoelmasta Olennot, 2020)

Vedän paperille viivan, 

sanan, 

sydämen.

Pelkoni ja hellyyteni 

saat sinä 

salatut.

Kaikki päiväni, 

joita vieraiden puheet 

eivät minulta varasta, 

joita heidän hajuvetensä 

eivät tahraa, 

annan sinulle. 

Kun ajaudumme nurkkaan, 

kun vasara lähestyy, 

peitän silmäsi, sinä korvani,

jotten minä kuule loppua.

Pelkoni ja hellyyteni 

saat sinä 

salatut.